My way
– jokainen päivä on mahdollisuus oppia uutta
Olen noin viisikymppinen oman polkuni kulkija ja ikuinen oppija. Löysin Fipecon valmennukseen puoliksi vahingossa ystäväni kautta. Osallistuin kuukausitapahtumaan, jossa havahduin siihen, että tarjolla oli kerrankin mahdollisuus oppia lisää omasta itsestäni. Samalla toivoin saavani uutta suuntaa ja järkeä treenaamiseeni, jota erilaiset fyysiset vaivat olivat rajoittaneet jo vuosien ajan.
Jalkojen haasteiden vuoksi olen tällä vuosikymmenellä keskittynyt vapaa-ajallani pääasiassa IT-alan opintoihini, ja treenaaminen jäi samalla lähes kokonaan. Lisäksi arkea ovat hallinneet stressaavan työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Vähitellen paino nousi ja terveysongelmat lisääntyivät. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä siirsin muutama vuosi sitten opinnot sivuun ja päätin keskittyä enemmän itseeni. Varovasti aloin haaveilla penkkiurheilun lisäksi paluusta kilparadoille, mutta olin samalla huolissani siitä, miten jalat kestäisivät treenaamisen.
Vähitellen ylimääräinen painolasti alkoi pudota, ja uskalsin taas liikkua enemmän. Tässä tilanteessa joustava yksilövalmennus sopi minulle erittäin hyvin. Valmennuksessa olen vähitellen oppinut tunnistamaan vahvuuksiani sekä asioita, jotka kuormittavat kehoani. Pystyn hyödyntämään tätä osaamista sekä arjessa että harjoittelussani.
Vain sanakirjassa menestys tulee ennen työtä
Lapsuudessani kasarilla ihmisillä oli vielä aikaa harrastaa liikuntaa. Silloin kokeilin ja harrastin monia urheilulajeja. Kaikkia niitä yhdisti se, että valmentajat olivat auktoriteetteja. Valmennus perustui siihen, että tehtiin niin kuin käskettiin. Harjoittelua ei perusteltu, eikä yksilöllisiä tarpeita tai toiveita selvitetty. Kaikille tarjottiin samaa valmennusotetta, joka perustui ajatukseen, että kovalla työllä, kurinalaisuudella ja suurilla toistomäärillä saavutetaan tuloksia.
Urheilijaa minusta ei koskaan tullut. Kiinnostuksen kohteet ja ajankäytön prioriteetit muuttuivat vähitellen opiskelun kautta perhe-elämään. Kroonisen aikapulan lisäksi matkalla hankitut vammat ja ei-niin-täydellisen kropan rajoitteet johtivat siihen, etten oikeastaan pystynyt harjoittelemaan määrällisesti tai laadullisesti edes välttävästi. ”Lievästi” kilpailuhenkiselle ihmiselle oli haastavaa käydä satunnaisesti kisoissa huomaamassa, ettei menestymisen edellytyksiä ollut. Liikkumisen ilo katosi moneksi vuodeksi.
Aikuisuudessa liikkumiseeni on kuulunut säännöllisen epäsäännöllisiä harrastusjaksoja ja satunnaisia kilpailuja tuttujen urheilulajien parissa sekä ystävien innostamana uusien lajien kokeilua. ”Harrastelulle” ilman konkreettisia tavoitteita minun on kuitenkin ollut vaikea löytää motivaatiota.
Valmennuksessa kokonaisuus haltuun
Fipecon valmennus starttasi omien synnynnäisten vahvuusalueiden ja opittujen toimintamallien tunnistamisella. Sensokartoituksen pohjalta löytyi hieman yllättäviäkin vahvuuksia, joiden potentiaalia en ole vielä saanut kokonaan hyödynnettyä. Tämän jälkeen jatkoimme suunnan, liikkumisen, ravinnon ja palautumisen tarkastelulla. Valmennus ei ole ollut pelkkä treeniohjelma, vaan olemme keskittyneet pohtimaan sitä, mitä kehoni tarvitsee, mikä sitä kuormittaa, miten harjoittelua kannattaa rytmittää ja millaisilla harjoitteilla saan arkeen lisää toimintakykyä.
Palkitsevaa valmennuksessa on ollut huomata, ettei motivaatio synny pelkästä tavoitteiden asettamisesta tai itsensä käskyttämisestä, vaan siitä, että kroppa alkaa oikeasti vastata treenaamiseen. Oikeanlaisen ja järkevän treenin kautta liikkuminen on kevyempää, eikä keho enää protestoi kaikesta. Vaikka liikkumiseeni on valmennuksen kautta tullut uutta suuntaa ja suunnitelmallisuutta, en silti vielä uskalla luottaa kroppaani. Onneksi Juhon työkalupakista on joka kerta löytynyt apua myös matkalla ilmenneisiin uusiin haasteisiin, esimerkiksi jalkojen palautumiseen ja selän toimintaan. Treenien ohella olemme valmennustapaamisissa keskustelleet muun muassa ravinnosta, kuormituksesta ja arjen rytmistä sekä kokeilleet kropalleni sopivia harjoitteita.
Harjoittelu ei ole minulle enää työtä, pakollinen velvollisuus tai projekti, joka pitää suorittaa, vaan yksi tapa rakentaa luottamusta omaan kehoon. Motivaatio löytyy myös siitä konkreettisesta tunteesta: tämä toimii, minä kehityn, eikä kehoni olekaan pelkkä vikalista. Samalla olen saanut paremman otteen arjestani. Tiedostan, mitä kannan omassa ”repussani”, ja yritän pitää huolta siitä, että kaikki mahtuu sujuvasti mukaan.
Se ei ole bugi [vika], se on ominaisuus ja vahvuus
Valmennuksen myötä olen myös alkanut ymmärtää kehon kokonaisuutta paremmin. Erityisen arvokkaaksi olen kokenut sen, että Juho kertoo konkreettisesti vastauksen myös ”miksi?”-kysymykseen. Se on auttanut minua päästämään irti ajatuksesta, että treenin määrä on tärkeintä ja muut asiat tulevat sen jälkeen – mikäli aikaa jää (yleensä ei).
Nyt osaan katsoa myös harjoitteluani aikaisempaa laajemmin: en arvioi onnistumista vain määrän kautta, vaan myös palautumisen ja arjen kokonaiskuormituksen näkökulmasta. Olen oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin, vaikken edelleenkään aina halua olla sen kanssa samaa mieltä – etenkään kuormittumiseen liittyvissä asioissa.
Vaikka valmennuksen myötä on myös selvinnyt, mikä kaikki minussa on ollut enemmän tai vähemmän vikana, jumissa tai muuten vain yhteistyöhalutonta, yhtä tärkeää on ollut tunnistaa, mikä jo toimii. Näiden positiivisten asioiden huomaaminen on ollut minulle erityisen vaikeaa. Vahvuuksieni kautta olemme saaneet kaivettua esiin myös uusia voimavaroja. Käskemistä paremmaksi valmennusfilosofiaksi on osoittautunut ymmärryksen lisääminen sekä itsestä että ympäristötekijöistä. Osaan nyt nauttia liikkumisesta myös ilman kilpailullista tavoitetta.
Fipecon valmennus sopii mielestäni sellaiselle, joka on tunnistanut itsessään arkea ja liikkumista rajoittavia bugeja ja haluaa ymmärtää omaa kehoaan uudella tavalla. Valmennus auttaa tekemään harjoittelusta tai liikkumisesta järkevämpää, turvallisempaa ja mielekkäämpää.
Valmennus auttaa katsomaan omaa liikkumista pintaa syvemmälle – ei pelkästään sitä, mitä pitäisi tehdä enemmän, vaan sitä, miksi jokin toimii, miksi jokin ei toimi ja miten omia vahvuuksia voisi käyttää paremmin. Suosittelen valmennusta erityisesti silloin, jos kaipaat yksilöllistä, perusteltua ja kokonaisvaltaista ohjausta. Jos et halua vain treenata harjoitusohjelman mukaan tai haahuilla ilman sitä, vaan ymmärtää, mitä kehossasi tapahtuu, ota yhteyttä Juhoon. Valmennus tuntuu sopivan myös meille ”lievästi” kilpailuhenkisille, joille tekee hyvää huomata, että joskus kehitys alkaa siitä, ettei kaikkea ratkaista lisäämällä määrää. Omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehtiminen tuottaa selvästi parempia tuloksia.
Varaa maksuton 15 minuutin puhelinkeskustelu valmentaja kanssa.
